Surullinen tarinoita

Eräs ystäväni nimeltä Viivi oli ollut muutamia päiviä kotona koska hänen isänsä oli kuollut. Kun Viivi taas saapui kouluun hän oli vain hiljaa, yksikseen eikä halunnut mitään seuraa. Seuraavalla viikolla hänen koiransa kuoli vanhuuteen. Viivillä oli enää vain äiti ja ystävät. Lähdin yhteisestä 'kodista' lapseni kanssa, vihdoinkin. Sitä olin suunnitellut jo vuosia. Itse en enää pystynyt yksin päätöstä tekemään, kysyin jopa 4v. lapseltani: 'Muutetaanko isin luota pois?' Johon viisas (minua viisaampi...) lapseni sanoi: 'Äiti, sinun pitää se ihan itse päättää, minä tykkään olla siellä missä sinäkin olet'. Olin kovaa vauhtia sysäämässä ... Idan surullinen tarina (GC35HVN) was created by JAS&SAL on 10/8/2011. It's a Small size geocache, with difficulty of 2.5, terrain of 1.5. It's located in Finland.Idan surullinen tarina Kun Ida vihdoin kirkolle pääsi, oli jumalanpalvelus jo alkanut. Oli sunnuntai BC. toukokuuta 1FL3 ja ilmat olivat pikkuhiljaa tulleet lämpimiksi. Jo 90-luvulla kyyneliä vuodattanut tarina venäläispojasta, joka kertoo surullista tarinaansa kiusaamisesta ja vanhempiensa väkivallasta. Tarina minkä todenperäisyyttä kukaan ei tiedä, eikä sillä ole mitään merkitystä. Näitä surullisia tarinoita on maailmassa liikaa. Jokaisen pitäisi lukea tämä ja pysähtyä hetkeksi miettimään maailman menoa ja viattomien lasten asemaa ... Yksi nöyryyttävä seksikokemus riitti – minipeniksestä kärsivän miehen surullinen tarina. toimitus. 8.7.2018. 10. 54. Facebook. Twitter. Pinterest. ... joka tarjoaa ytimekästä terveystietoa ja kirjoittaa itsehoidosta lukijoiden tarinoita unohtamatta. TYKKÄÄ SIVUSTOSTA FACEBOOKISSA. Kun huomaa olevansa erilainen kuin muut, mitä silloin tapahtuu? Lapsesta asti tietää, että on toisenlainen kuin muut, ajattelee ja toimii erilailla. Sulautuu joukkoon ettei erottuisi.Kuinka muka näin normaalin näköinen tyttö voi olla surullinen ja masentunut, muka erilainen ja ennen kaikkea hukassa vieläkin vaikka ikää on jo päälle 30 vuotta... The Elder Scrolls V: Skyrim on valtava maailma, joka on täynnä tarinoita. Myös visuaalisia ja selittämättömiä. Pelimaailma pursuaa pieniä kohtaloita, jotka eivät liity päätarinaan tai yhtikäs mihinkään. Ja osa niistä on selittämättömän surull…

Näiden sanojen runsas käyttö voi paljastaa puhujan masennuksen – Suomalais­asiantuntija vahvistaa: ”Kieli kertoo käyttäjästään asioita, joita hän ei itse tiedosta”

2018.02.22 16:28 hajamieli Näiden sanojen runsas käyttö voi paljastaa puhujan masennuksen – Suomalais­asiantuntija vahvistaa: ”Kieli kertoo käyttäjästään asioita, joita hän ei itse tiedosta”

Koska muuten mielenkiintoinen juttu on maksumuurin takana, tässä siitä rippaus:

Näiden sanojen runsas käyttö voi paljastaa puhujan masennuksen – Suomalais­asiantuntija vahvistaa: ”Kieli kertoo käyttäjästään asioita, joita hän ei itse tiedosta”

Jos kielenkäyttö sisältää paljon ehdottomuuksia, se saattaa kertoa joko masennuksesta tai kohonneesta masentumisen riskistä, kertoo brittitutkimus.

"Masentumiseen taipuvaiset ihmiset käyttävät erityisen paljon ehdottomuuksia"
Katri Kallionpää HS
Julkaistu: 20.2. 8:34
”KUKAAN ei koskaan ymmärrä minua.”
”Jään aina viimeiseksi.”
”Ei minulla ole mitään mielipidettä tästä asiasta.”
Käytätkö usein edellämainitun kaltaisia lauseita? Tai käyttääkö joku läheisesi?
JOS kielenkäyttö sisältää paljon edellämainitun kaltaisia ehdottomia ilmaisuja ja minä-pronomineja, se saattaa kertoa, että puhuja tai kirjoittaja on masentunut tai vaarassa masentua.
Näin kertoo brittiläisen Readingin yliopiston tuore tutkimus.
KAIKKEIN selvin merkki masennuksesta on brittitutkijoiden mukaan juuri ehdottomien ilmausten, kuten aina tai ei mitään tavallista tiheämpi käyttö.
Se kertoo mustavalkoisesta maailmankuvasta, joka saattaa myös altistaa masennukselle.
Masennuksesta voi kertoa myös minä-pronominin tavallista tiheämpi esiintyminen kielessä. Se kuvastaa tutkijoiden mukaan sitä, että ihminen on keskittynyt enemmän itseensä kuin muihin tai ympäröivään maailmaan.
SUOMENKIELEN dosentti Toini Rahtu vahvistaa, että kieli kertoo käyttäjästään asioita, joita hän ei välttämättä itse tiedosta. Hän varoittaa kuitenkin tekemästä liian yksinkertaisia johtopäätöksiä.
”Englanninkielisestä aineistosta tehdyt havainnot eivät myöskään välttämättä päde suomenkieliseen aineistoon”, Rahtu huomauttaa.
ESIMERKIKSI minä-sanaa käytetään suomen kirjakielessä vähemmän kuin englannissa, jossa sanasta on kolme eri versiota: I, me ja myself. Suomessa pronominia ei edes aina tarvita, koska persoona käy ilmi jo verbimuodosta, esimerkiksi sanon, sanot, sanomme, sanotte ja niin edelleen.
Rahtu tähdentää, että kielenkäytöstä ilmenee paljon muutakin kuin ihmisen mielentila. Siinä näkyy hänen kotipaikkansa murre, hänen koulutuksensa ja esimerkiksi ikänsä.
”Jos puhuja on lapsi, sen havaitsee heti”, Rahtu havainnollistaa.
KIELEN piirteisiin vaikuttaa myös se, mihin tarkoitukseen kieltä käytetään.
”Jos viranomainen kirjoittaa työhönsä kuuluvaa tekstiä, siitä ei varmasti pysty päättelemään mitään hänen mahdollisesta masennuksestaan. Paitsi siinä tapauksessa, että masennus heikentää hänen keskittymiskykyään, jolloin tekstissä saattaa olla poikkeuksellisen paljon virheitä”, Rahtu toteaa.
READINGIN yliopiston tutkijat käyttivät aineistonaan internetissä olevia, masentuneille tarkoitettuja keskustelusivustoja.
Brittitutkijat käyttivät big data -analyysiä, jonka aineistona oli 63 erilaista masennuksesta kärsiville tarkoitettua varkkokeskustelusivustoa. Keskusteluihin osallistui kaiken kaikkiaan 6 400 ihmistä. Tutkimus julkaistiin Clinical Psychological Science -lehdessä.
TUTKIJAT havaitsivat, että ahdistuneiden ja masentuneiden keskustelupalstoilla ehdottomien aina tai ei koskaan -tyyppisten ilmausten osuus oli 50 prosenttia suurempi kuin verrokkiryhmässä.
Itsemurhaa suunnittelevien palstoilla niitä esiintyi jopa 80 prosenttia enemmän kuin verrokkiryhmissä.
DOSENTTI Toini Rahtu muistuttaa, että verkkokeskusteluissa suositaan puhekielenomaista tyyliä, voimakkaita tunteita ja kannanottoja sekä omien mielenliikkeiden kuvailua.
”Niistä ei kannata tehdä liian vahvoja yleistyksiä kirjoittajan persoonasta tai mielentilasta, koska osa kielenkäytöstä on tulkittavissa genrepiirteiksi”, Rahtu huomauttaa.
AINEISTOON sisältyi myös masennuksesta toipuvien keskustelupalstoja, joille ihmiset kirjoittivat myönteisiä tarinoita omasta toipumisestaan sekä tsemppiviestejä muille. Näissä viesteissä oli tutkijoiden mukaan kielteisiä tunteita kuvaavia sanoja, kuten surullinen tai yksinäinen, yhtä paljon kuin verrokeilla. Positiivisia tunteita kuvaavia sanoja niissä oli kuitenkin vain 70 prosenttia verrokkien tekstien positiivisten tunteiden määrästä.
Ehdottomien ilmausten osuus oli suurempi kuin verrokeilla, mutta hiukan vähäisempi kuin ahdistuneiden ja masentuneiden keskustelufoorumeilla.
TUTKIJAT selittävät ilmiötä sillä, että masennuksesta toipuvilla on suurentunut riski masentua uudelleen. Heillä on myös taipumusta ajatella mustavalkoisesti, vaikka he eivät kärsisikään masennuksesta juuri sillä hetkellä. Tällaisella ehdottomalla maailmankuvalla voi tutkijoiden mukaan olla osuutta masennukseen sairastumisessa. Sama koskee itseen viittaavien ilmausten minä-pronominin käytön yleisyyttä.
Sen sijaan kielteisiä tunteita kuvaavien sanojen yleisyydellä ei havaittu yhteyttä masennuksen syntymisen riskiin.
submitted by hajamieli to Keskustelu [link] [comments]


2018.02.22 15:11 hajamieli ”Ei hätää, hoidetaan tämä alta pois”, ajatteli Samuel raskauden selvittyä – puoliso sanoi ei, ja nyt Samuel hoitaa yksin lasta, jota hän ei halunnut

Lähde: hs.fi, näköiskuvakaappaus, kommentit osa 1, osa 2

”Ei hätää, hoidetaan tämä alta pois”, ajatteli Samuel raskauden selvittyä – puoliso sanoi ei, ja nyt Samuel hoitaa yksin lasta, jota hän ei halunnut

Vauva syntyi, vaikka Samuel ei olisi missään nimessä halunnut lasta. Yli 200 miestä kertoo HS:n kyselyssä, miltä tuntuu tulla isäksi vastoin omaa tahtoa.

"On tabu myöntää, ettei olisi halunnut lasta, joka kuitenkin syntyi, sanoo tutkija Johanna Terävä."
Raisa Mattila HS
Julkaistu: 21.2. 2:00 , Päivitetty: 21.2. 9:29
YLLÄTYS oli niin suuri, että yksityiskohdat ovat unohtuneet. Kumppani kertoi olevansa raskaana, mutta sitä, miten ja milloin kuuli uutiset, Samuel ei enää muista.
Ei, Samuel ei halunnut vielä lapsia. Elämää oli elämättä ja esimerkiksi reissuja tekemättä, silloin alle kolmekymppinen Samuel mietti. Pääsyy oli kuitenkin parisuhteessa, joka ei tuntunut oikealta.
”Se oli rosoinen suhde. Lähes vuosittain oli isoja kriisejä”, Samuel kertoo nyt.
”En missään nimessä halunnut lasta hänen kanssaan.”
ROSOINEN meno tympi, joten Samuel oli jo ilmoittanut haluavansa erota. Kun erokeskustelusta oli kulunut joitakin kuukausia, kumppani kertoi olevansa raskaana. Samuel oli luullut ehkäisyn olevan kunnossa.
Ensi alkuun abortti tuntui Samuelista ainoalta ratkaisulta.

Samuelista tuli isä paitsi yllätyksenä myös vastoin tahtoaan. ”Niin vastoin kuin vain voi.”

”Ajattelin, että ei hätää, hoidetaan tämä pois alta. En miettinyt, että nyt on se hetki, kun saan tietää tulevani isäksi.”
Yhdeksän kuukauden kuluttua lapsi kuitenkin syntyi. Samuelista tuli isä paitsi yllätyksenä myös vastoin tahtoaan.
”Niin vastoin kuin vain voi”, hän sanoo.
HELSINGIN SANOMAT keräsi HS.fissä kokemuksia siitä, miltä tuntuu tulla isäksi yllättäen.
Isiltä asiaa kysyttiin, koska lasten hankkimisesta puhuvat lehtijutuissa usein naiset. Lisäksi naisella on oikeus päättää omasta kehostaan ja siten myös esimerkiksi raskauden jatkumisesta.
Tulevalla isällä on asiasta toki mielipiteensä, ja joskus mielipide eroaa äidin näkemyksestä. Kysyimmekin miehiltä erityisesti sitä, miltä tuntuu tulla isäksi vastoin omaa tahtoa.
Vastauksia tuli yli kaksisataa.
”SE on paljon, sillä isiä voi olla ylipäätään hankala saada vastaamaan vanhemmuuskyselyihin”, arvioi isyyttä useissa hankkeissa tutkinut varhaiskasvatuksen yliopistonlehtori Johanna Terävä Jyväskylän yliopistosta.
”On paljon tarinoita, jotka eivät tule kuulluksi.”
Kysely ei ole tieteellisesti pätevä, koska siihen on todennäköisesti vastannut tavallista enemmän juuri heitä, joille yllätys­isyys on aiheuttanut vaikeita tunteita.
Vastaukset erosivat toisistaan siinä, miten raskaus oli isien mukaan saanut alkunsa.
Osa kertoi, että kumppani oli käyttänyt ehkäisyä mutta tullut silti raskaaksi. Ehkäisy ilmeisesti petti.
USEAMPI kuin joka kolmas sanoi, ettei ollut käyttänyt ehkäisyä itse, sillä oli luullut kumppanin käyttävän. Monet ilmaisivat epäilevänsä, että kumppani olisi jättänyt salaa ehkäisyn pois.
Heille raskaus oli ollut erityisen suuri järkytys.
”Löi aivan tyhjää. Ensin en ollut ymmärtää, sitten vaivuin kuin yöhön. Luulin ehkäisyn olevan kunnossa, enkä oikeastaan koskaan saanut selitystä, miksei niin ollutkaan”, kuvaili tuntojaan eräs isä.
”Olin tehnyt päätöksen olla hankkimatta ikinä lapsia, joten olin surullinen ja vihainen. En ole tavannut lasta, koska olen asunut ulkomailla”, kertoi toinen.

”Löi aivan tyhjää. Ensin en ollut ymmärtää, sitten vaivuin kuin yöhön.”

MONISTA yllätysisistä poiketen Samuel on läheisissä väleissä lapsensa kanssa.
Vauvan syntymän jälkeen Samuel ja entinen kumppani erosivat. Lapsi, jonka tuloa maailmaan Samuel alun perin vastusti, asuu nyt pääsääntöisesti hänen luonaan.
Arki kerrostalokolmiossa kuulostaa perin tavalliselta.
”Herätään varhain, keitetään puuro ja katsotaan pari aamupiirrettyä. Sitten tarhaan, ja töiden jälkeen kiireessä hakemaan lasta”, Samuel kertoo.
Tänäkin päivänä hänen käsityksensä on, että kumppani söi ehkäisypillereitä. Samuel muistaa nähneensä kotona pilleripakkauksia.
”Kun tiedustelin, miten tämä [raskaaksi tulo] voi olla mahdollista, vastaus kuului, että ehkä hän on sitten unohtanut päivän tai parin pillerit.”
Selitys on epäilyttänyt lähipiiriä, Samuel kertoo. Erityisesti ehkäisypillereiden toimintaan perehtyneet kaverit ovat miettineet, oliko raskaus tahallinen.
”Minun on hankala uskoa, että raskaus olisi aiheutettu tahallisesti”, Samuel sanoo.
KUN suhde päättyi, pari muutti erilleen. Lähivanhemmuutta Samuel päätti hakea, sillä uskoi pystyvänsä tarjoamaan lapselle vakaat olosuhteet. Lähivanhemmuus myönnettiin hänelle.
Samuelin mukaan päätökseen liittyi se, että lapsen äidillä oli elämänhallinnassa haasteita. Ne haasteet olivat aikanaan syy siihen, miksi Samuel ryhtyi toivomaan aborttia, vaikka onkin aina tiennyt haluavansa lapsia.
Nyt Samuelista tuntuu vaikealta perustella, miksi parisuhde jatkui vuosikausia. Mistä syystä ylipäänsä kukaan jää hankalaan suhteeseen, hän miettii.
”Ihminen kun olen, kaipasin parisuhdetta.”
Miten tuleva äiti vastasi aborttitoiveeseen?
”Hän sanoi, että minä en voi päättää hänen elämästään ja vartalostaan. Pitää paikkansa. Samaan aikaan hänellä oli oikeus päättää minun elämästäni.”
Samuel kertoo hokeneensa aborttia kaksi kuukautta.
”Lopuksi annoin periksi.”
KUN vauva syntyi, Samuelista tuntui tyhjältä. Tai tarkemmin: ihan tavalliselta vain.
”Kaikki hehkuttavat, että suurin onni maailmassa. Minä en saanut sitä.”
Säikäyttihän se.
”Ajattelin, että ei jumankauta, olenko sittenkään isä vai täysin tunnevammainen.”
Neuvolan isäryhmässä hän nosti ainoana käden, kun vetäjä kysyi osallistujien kuulumisia. Lapsi oli silloin puolisen vuotta. Vähän pelottaa, Samuel tunnusti muille.
”Kerroin, että tähän päivään saakka minulla ei ole ollut juuri mitään tunteita [lasta kohtaan].”
Samuel sai kuitenkin ymmärrystä ryhmän muilta isiltä. Se oli huojennus.
”Mistä sitä tietää, vaikka monellakin olisi ollut tilanne, että raskaus ei ollut haluttu.”

”Ajattelin, että ei jumankauta, olenko sittenkään isä vai täysin tunnevammainen.”

Toisaalta ryhmässä oli myös isä, joka ei tunnistanut Samuelin tunteita. Hän kertoi, että lapsi oli haluttu ja pitkään yritetty, Samuel muistaa.
Jo raskausajan tunteisiin vaikuttaa se, jos vanhempi vastustaa lapsen saapumista maailmaan. Sama koskee sekä isiä että äitejä. Näin kertoo Väestöliiton vanhemmuustiimin esimies, psykologi Suvi Laru.
”Tällöin mielikuvat vauvasta voivat puuttua tai olla kovin negatiivisia. Näin vuorovaikutuksen luominen lapsen kanssa voi olla haasteellisempaa kuin silloin, jos mielikuvat ovat olleet myönteisiä.”
SURUA, katkeruutta, vihaa. Näitä tunteita kertoivat HS.fin kyselyssä tuntevansa erityisesti ne isät, jotka uskoivat, että kumppani oli huijannut heidät vanhemmaksi jättämällä ehkäisyn salaa pois.
Jos saa selville tulleensa tällä tavalla petetyksi, toipuminen voi viedä aikaa, sanoo Suvi Laru.
”Aikuisten väliseen vuorovaikutukseen asia voi jättää loven ja luottamuspulan.”
Katkeruuden tunteella voi olla vaikutuksensa myös lapsisuhteeseen. Jos ei ymmärrä tai halua hyväksyä, että tunne kohdistuu toiseen aikuiseen, ei lapseen, kiintyminen voi hankaloitua.
Myös HS:n kyselyssä kävi ilmi, että juuri katkerilla isillä myös suhde jälkikasvuun oli yleensä jäänyt etäiseksi.
”Rakastaisinko lastani enemmän, jos rakastaisin hänen äi­tiään oikeasti?” pohdiskeli yksi.
MUTTA poikkeuksiakin oli.
”Ei se lapsen vika ollut vaan hänen äitinsä”, kertoi huijatuksi itsensä kokeva isä, joka kuvaili nykyistä isä-lapsisuhdetta hyväksi kaikesta huolimatta.
Katkeruutta on hyvä purkaa puhumalla, Suvi Laru neuvoo.
”Näin isoissa asioissa tarvitaan usein ulkopuolista apua, kuten terapiaa. Toki myös läheisten kanssa juttelu voi olla avuksi.”
Ongelma on usein siinä, että kielteisiä tunteita voi olla äärimmäisen vaikea myöntää ääneen, huomauttaa tutkija Johanna Terävä.
ON tabu myöntää, ettei olisi halunnut lasta, joka kuitenkin syntyi.
”Jos menet neuvolaan, siellä onnitellaan. Voiko vahinkoraskaudesta kertoa äiti, isästä puhumattakaan?”
Terävän mukaan se kulttuurinen malli, joka meillä on vallalla, näkee miehen vastuunkantajana.
”Suhteessa tähän [käsitykseen] tuleva isä saattaa kokea itsensä aika mitättömäksi, jos lasta ei olisi halunnut.”

”Jos menet neuvolaan, siellä onnitellaan. Voiko vahinkoraskaudesta kertoa äiti, isästä puhumattakaan?”

SAMUELIN mukaan arki lapsen syntymän jälkeen jäi pitkälti hänen harteilleen. Esimerkiksi kerran hän ei päässyt tapaamaan maailmalta saapunutta ystävää.
”Ystävä oli tavattavissa illalla ja lapsen nukkumaanmenoaika oli kahdeksan jälkeen. Silloin ei luonnollisesti lähdetä mihinkään.”
Ennen eroa entinen kumppani oli Samuelin sanojen mukaan usein pitkiä aikoja poissa eikä pitänyt lupauksiaan saapua ajoissa kotiin.
Näissä tilanteissa katkeruus on ollut pahimmillaan.
”Olen saattanut ajatella niin, että en ole tätä pyytänyt, vaan minut on pakotettu tähän. Minut on käytännössä pantu häkkiin, jonka joku toinen on rakentanut.”
Varmuuden vuoksi Samuel on käynyt asiantuntijoiden, kuten terapeutin, juttusilla. Pikkuhiljaa vaikeat tunteet ovat alkaneet väistyä. Erokin auttoi, sillä sen myötä arki vakiintui ja hoitovastuuta jaettiin.

”Minut on käytännössä pantu häkkiin, jonka joku toinen on rakentanut.”

Edelleen kielteiset ajatukset heräävät, jos Samuel haluaisi muuttaa suunnitelmiaan, mutta entinen kumppani ei ole valmis ottamaan lasta.
”Kyllä tekisi mieli laittaa tyyny naamalle ja huutaa”, Samuel kuvailee tunnetta, jolle ei oikein löydy sanaa.
”Mutta en ole ikinä kohdistanut tunnetta lapseen. Sen lapsi on kyllä joskus saattanut huomata, että olen stressaantunut.”
SAMUEL tietää raskauden myötä takavasemmalle poistuneita miehiä, joita lähtö on alkanut kaduttaa parin vuoden kuluttua.
Ei tuntunut houkuttelevalta, että itselle kävisi niin, Samuel perustelee.
Hän siis jäi, koska ei halunnut joutua myöhemmin katumaan lähtöään. Lisäksi hän halusi kantaa vastuunsa.
”Jos minulle tulee vastuu, se ei ole fiilisjuttu vaan 24/7-juttu.”
Mutta voihan jääminenkin kaduttaa. Onko hänellä tällaisesta kokemusta?
Ei, sanoo Samuel. Isäksi tulo oli iso yllätys, mutta se toi mukanaan ihmissuhteen, joka tuntuu nyt elämän parhaalta.
Suhde alkoi rakentua vähitellen, kun lapsi kasvoi ja kehittyi. Puolen vuoden kohdalla tämä alkoi muistuttaa piirteiltään isäänsä ja reagoida ympäristöönsä. Hymyilemään ja nauramaan.
Kaikki sellainen helpotti kiintymistä.
”Nauroimme yhdessä. Siitä se lähti. Tajusin, että rakastan lasta sydämeni pohjia myöten.”
Samuelin nimi on muutettu.

Näin vasten tahtoaan isäksi tulleet kuvailivat tunteitaan raskauden alussa ja myöhemmin:

”Oli se varmasti elämäni suurin järkytys, ja kesti kauan aikaa totutella ajatukseen. Tuntui, että elämäni oli mennyt pois raiteiltaan ja olin menettänyt nuoruuteni. Nyt minulla on lapseen erittäin hyvä suhde. Meillä on exäni kanssa yhteishuoltajuus, ja lapsi viettää pari päivää viikossa luonani.” – Mies, 29
”Olimme seurustelleet vain hetken, ja erosimme ennen kuin sain tietää raskaudesta. Sain tietää vasta, kun entinen kumppanini oli jo neljännellä kuulla raskaana. Olin järkyttynyt ja pettynyt, että minun mielipidettäni asiassa ei otettu huomioon. Lapsen kanssa tulemme toimeen, mutta en tunne, että suhteemme olisi läheinen. Tämä johtuu toki siitä, että lapsi asui äidillään ja minä olin ’viikonloppuisä’.” – Mies, 38
”Tunsin pettymystä siitä, että kumppanini oli uskotellut minulle käyttävänsä hormonaalista ehkäisyä, mutta oli jättänyt sen salaa pois tullakseen raskaaksi. Lapsen hankkiminen ei siis ollut yhteinen päätös. Olimme molemmat voineet huonosti suhteessamme jo pidemmän aikaa, ja valhe oli piste iin päälle: erosimme.” – Mies, 38
”Saimme tiedon raskaudesta todella myöhään, sillä merkkejä ei ollut. Kun kuulin siitä, sain pahoja ahdistus- ja paniikkikohtauksia usean viikon ajan. Ajattelin, että nyt elämä jää kesken ja asiat vaikeutuvat niin käytännön asioissa kuin parisuhteessa. Kesti aikansa syntymän jälkeen tottua arkeen ja lapseen. Nykyään suhde lapseen on ihana, ja hän on aivan mahtava persoona. En vaihtaisi poiskaan.” – Mies, 26
”Tunsin hämmennystä ja hiukan myös epäluuloa. Mökötin aikani, sillä olisin halunnut abortin. Nyt suhde lapseeni on hyvä suhde teini-ikäiseen. Elämä on muuttunut erilaiseksi, mutta vanhemmuudessa on omat hyvät puolensa. Nyt kun lapsi on osoittautunut itseäni paremmaksi ja fiksummaksi tyypiksi, joka hoitaa koulun ja asiansa kiitettävästi, olen iloinen siitä että aborttia ei tehty. Abortti olisi ehkä lopettanut parisuhteen.” – Mies, 57
”Olin kauhuissani. Tuon ikäisenä kollina ajattelin olevan itsestäänselvyys, että naiset huolehtivat ehkäisystä ja itse voin painella menemään ilman huolen häivää. Nyt ajatus tuntuu tyhmältä. Jos en olisi halunnut isäksi, olisin voinut huolehtia itse, ettei niin pääse tapahtumaan.” – Mies, 40
”Suurin yllätys oli itselleni se, että rakastuin ajatukseen vauvasta välittömästi, vaikka en ollut koskaan pitänyt vauvaa sylissä tai muutenkaan pitänyt lapsista. Nyt meillä on tosi mukavaa yhdessä, meillä on samanlainen huumorintaju ja puuhastelu ja leikkiminen on mukavaa.” – Mies, 36
submitted by hajamieli to Keskustelu [link] [comments]


Muumimusiikkia 29 (Chill Remix) Muumimusiikkia 29 - YouTube SURULLINEN LOPPU, ITKU PÄÄSEE! T_T - Valiant Hearts: The Great War #10 Bustaavat Budit: Sairas T, SLS, Tolu-J - Älä koske mun ... Muumimusiikkia 133 Muumimusiikkia 14 - YouTube Sementtityömiehen surullinen kertomus

GC35HVN Idan surullinen tarina (Unknown Cache) in Finland ...

  1. Muumimusiikkia 29 (Chill Remix)
  2. Muumimusiikkia 29 - YouTube
  3. SURULLINEN LOPPU, ITKU PÄÄSEE! T_T - Valiant Hearts: The Great War #10
  4. Bustaavat Budit: Sairas T, SLS, Tolu-J - Älä koske mun ...
  5. Muumimusiikkia 133
  6. Muumimusiikkia 14 - YouTube
  7. Sementtityömiehen surullinen kertomus

Valiant hearts tuli sitten päätökseen, ja henkilökohtasesti pidin todella paljon tästä pelistä ja odotin pitkään että pääsen pelaamaan tätä! Kiitos kaikille jotka jaksoi katsoa tän ... Provided to YouTube by WM Finland Sementtityömiehen surullinen kertomus · Martti Innanen Horolan Elinan ihmeelliset seikkailut! ℗ 2004 Edel Records Auto-generated by YouTube. Surullinen Niiskuneiti [24/134] Sävellys: Sumio Shiratori, sovitus: Korkeintotuus Lista kappaleen esiintymisistä ensimmäiseltä tuotantokaudelta: Rannalta löy... Tuottajalevyltä: Bustaavat Budit - Suurimmat Hitit Vol. 2 Spotify: http://bit.ly/SuurimmatHititVol2 Osta vinyylinä: http://bit.ly/LEVYKAUPPA-ÄX Video: Kimmo ... Moominmusic 29 / Surullinen Niiskuneiti Sorry for not uploading in a while. ... Muumilaakson tarinoita YLE vs. MTV - Mörkökohtaukset jaksosta 36 - Duration: 7:04. Suap 246,963 views. Hemulin postimerkkikokoelma [29/134] Sävellys: Sumio Shiratori, sovitus: Korkeintotuus Lista kappaleen esiintymisistä ensimmäiseltä tuotantokaudelta: Rannalt... Amfibi meressä Sävellys: Sumio Shiratori, sovitus: Korkeintotuus Lista kappaleen esiintymisistä ensimmäiseltä tuotantokaudelta: Hattivattien salaisuudet - Kohtaus, jossa Muumipeikko katselee ...